Jos ilmakin on kuin Rivieralla, ruuankin täytyy olla: siis sinisimpukoita! Lisukkeena lohkoperunoita uunissa ja itse tehtyä - maailman helpointa - aiolia.
Idean aioliin sain vähän aikaa sitten ystävältäni, joka oli kyllästynyt liruttamaan öljyä norona keltuaisen joukkoon saadakseen aikaan majoneesia. Tämän reseptin onnistumisessa avainsanoja ovat korkea ja kapea. Liittyen astiaan, jossa aioli valmistetaan. Siis kuin smoothieta valmistaisi...
Maailman helpoin aioli:
Laitetaan astian pohjalle...
kananmuna kokonaisena
n. 3dl rypsiöljyä
3 valkosipulinkynttä murskattuna/raastettuna
pippuria
suolaa
käynnistetään sauvasekoitin ja aivan hetkessä - voilà - aioli on valmis. Pari tuntia jääkaapissa varmistaa sen, että valkosipulikin maistuu.Tämän kokeilun jälkeen en varmasti enää osta aiolia enää kaupasta! Eiköhän samalla idealla synny majoneesiakin...
Rosamunda-perunat, joita tuohon aioliin dippasin, marinoin öljyssä, rosmariinissa ja tinjamissa. Päälle ripottelin merisuolaa sellaisenaan, isoina rakeina. N. tunti jääkaapissa ja uunissa 225 asteessa n. 20 min. eli sen aikaa, että ovat kypsiä
Sinisimpukat ovat herkkuani. Ja mielestäni täydellistä kesäruokaa. Tänään valmistin ne hyvin perinteisesti eli valkoviini-yrtti-liemessä. Siis merimiehen tapaan:
Kuullotetaan oliiviöljyssä 2 viipaloitua valkosipulinkynttä ja puolikas purjo (viipaloituna)
Lisätään n. 1kg simpukoita ja yrtit (tuoretta tinjamia ja persiljaa, ei tarvitse hienontaa, antavat makua liemelle)
HUOM! simpukoiden ei tarvitse uida valkoviinissä vaan ne kypsyvät sen höyryssä, etenkin, jos käytetään kantta kattilan/pannun päällä!
Kypsennetään, kunnes simpukat ovat avautuneet eli muutama minuutti...
Sinisimpukoidenhan täytyy olla ennen keittämistä eläviä, jotta ne ovat syötäviä. Tämä on helppo varmistaa niitä pestessä ja samalla heidän suuhunsa jääneitä merikasveja poistaessa. Kutsun tätä vaihetta simpukoille juttelemiseksi. Joskus heiltä pitää nimittäin kysyä, aikovatko sulkeutua vai eivät... :) Vain kiinni olevat ja menevät simpukat pääsevät kattilaan. Jos jokin yksilö on avoinna, koputtelen sitä ja laitan kylmän veden alle - elävä simpukka reagoi näihin sulkeutumalla (reagointi= elää). Rikkinäiset heitän heti pois. Niistä kun ei voi tietää.
Tänään kävi onni: n. 900g pussista vain yhden simpukan joutui heittämään pois. Hyvässä kaupassa myyjät käyvät kertaalleen jo läpi simpukat ja poistavat mm. rikkinäiset sekä kuolleet...
Keittämisen jälkeen vain auenneet ovat syömäkelpoisia. Jos puolittain kiinni olevan simpukan saa helposti (ilman suurempaa voimaa) auki, sen voi syödä. Itse jätän syömättä myös hyvin hyvin valkoisiksi keitettäessä jääneet simpukat, vaikka niiden avaamisessa ei olisi ongelmia.
Simpukoiden syöminen onkin sitten oma taiteenlajinsa. Ja ne ovatkin oikeastaan sormiruokaa... Yritän ensin etsiä joko tyhjän tai hyvin avautuneen simpukan, jonka kuorista saan helposti "atulat". Niiden avulla syöminen sujuu vaivatta. Haarukkaa tarvitaan siis vain ensimmäisen simpukan syömiseen, jos siihenkään. Tämän tavan opin matkiessani aikoinaan Nizzassa ranskattaria. Jos hekin syövät simpukat sormin, niin minäkin! Jäljelle jäävä liemi syödään lusikalla tai siihen kastetaan leipää tai se otetaan talteen keittoa varten.
Ollessani emäntänä simpukka-aterialla katan kaikille syöjille aina tuplamäärän servettejä, ehkä myös savetit käsien puhdistamista varten. Lisäksi tarvitaan erillinen astia kuorille. Ravintoloissa simpukat tarjotaan padoista, joiden kannet toimivat astioina kuorille. Minä vasta haaveilen moisesta...
p.s italialainen Triade -valkoviini toimii loistavasti - sekä keitettäessä että syödessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti